Enää ei Jäminkipohjassa pellit pauku

Pekka ja Riikka Hautamäki, Ruovesi

Tammikuisena talvipäivänä saapui Vesivekin Pirkkalan toimipisteeseen kirje, joka lämmitti kovasti kirpeän pakkasen keskellä. Kirje saapui ”jumalan selän takaa” ( = kirjeen lähettäjän määritelmä asuinpaikastaan Jäminkipohjassa), allekirjoittajina Pekka ja Riikka Hautamäki. Asiakaspalaute on Vesivekille aina kullanarvoista, oli se sitten ruusujen tai risujen muodossa. Jäminkipohjasta tullut asiakaspalaute oli niin mieltälämmittävää, että kirje komeilee nyt kahvihuoneen ilmoitustaululla.

Pariskunta asustaa Pekan lapsuudenkodissa, niin kuin he itse sanovat ”mäennyppylällä tosikieron pikkutien takana”. Katto on aikoinaan Pekan isän pellittämä, alla koreili vanhan ajan pärekatto. Pellit oli sen ajan mukaisesti naulattu ruoteisiin, aikojen myötä naulat olivat nousseet ylös ja irtoilleet. Pekka oli parhaansa mukaan korvannut puuttuvia nauloja ruuveilla, mutta tuulisella säällä peltien pauke oli sellainen, että sai pelätä koko katon lähtevän tuulen mukana. Ja peltojen keskelle, mäen huipulle, tuulet osuivat usein ja voimalla.

Lisäksi harmia aiheuttivat vanhat kantikkaat rännit. Ne oli Pekka itse asentanut, näin jälkikäteen voi vain ihmetellä kuinka on saanut 13-metriset rännit taiteiltua paikoilleen. Kouruissa oli sisäpuoliset kannakkeet, jotka keräsivät runsaasti roskia ja olivat hankalat puhdistaa. Korjattavaa katolla siis oli, mutta remonttiin ryhtyminen tuntui molemmista isolta kynnykseltä. Ja rahoituskin toki mietitytti. 

Pariskunnan pihaan oli kyllä eksynyt jo parikin kattoremontin tarjoajaa. Olivat katselleet ja patsastelleet hetken pihassa ja kirjoittaneet sitten pienelle paperilappusella hinta-arvion. Tällainen toiminta ei Pekkaa ja Riikkaa vakuuttanut. Mutta kun Vesivekin Maija karautti vihreällä caddyllään pihaan, oli meininki alusta alkaen erilainen. Maija kävi yhdessä Pekan kanssa katsomassa katon ja välikaton tilanteen, mittaili, kyseli ja vastaili kysymyksiin. Riikan sanoin ”ammattitaidolla ja järkeenkäyvästi, ei hienostellen ja vaikeita termejä käyttäen”. Ja kun rahoituspuolikin hoitui sujuvasti Vesivekin oman rahoitustilin kautta, ei remonttiin ryhtyminen enää mietityttänyt.

”Kattohan oli loppuviimein nopeasti katsastettu Maijan kanssa, mutta vaimolla meni sitten monta tuntia täällä sisällä Maijan kanssa kahvitellessa ja jutellessa”, Pekka naurahtaa.

Remontin ajoittaminen talveen ei mietityttänyt pariskuntaa lainkaan, molemmat ajattelivat, että pakkaskelillä ei ole ainakaan vaaraa sateesta. Ja hellästi hoivattu pihakin istutuksineen säilyy paremmin suojassa lumen ja roudan alla. Katoksi valittiin musta Teräs-Tapio, valkoisilla puolipyöreillä kouruilla. Hyvin oli Pekan tekemä katto suojannut kosteudelta, koska lahoa ei löytynyt, vain yksi räystäslauta jouduttiin vaihtamaan.

”Nyt katto on kaunis katsella. Vanha talomme näyttää siltä, kuin olisi saanut ylleen uuden hienon takin. Nyt se takki pitää meidät kaksi vanhaa varista lämpiminä ja tuulilta suojassa. Ja niiltä kevätsateilta… Nauroimme Pekan kanssa, kun kattoporukka oli jättänyt vieraskirjaamme tervehdyksen, että toivottavat sateista kevättä!”

Ja tyytyväisiä ”vanhoja variksia” mäen päällä olohuoneessa istuikin, kun Maija saapui toisen kerran kylään tarkastuskäynnille. Kaikki tuntui olevan remontin suhteen kunnossa, Pekan kanssa Maija kävi vielä läpi Laatutilin ja kotitalousvähennyksen yksityiskohtia. Parin tunnin kahvittelun ja rupattelun jälkeen vihreä Caddy kurvasi mäkeä alas, tuskin kuitenkaan viimeistä kertaa. Isäntäväki nimittäin ehdottomasti halusi Maijan tulevan vierailuille, viimeistään kesällä paikallisen kylätapahtuman aikoihin. 

Aina kaffeet keitetään ja yösija löytyy, uuden komean katon alta.