Asumisterveysliiton toiminnanjohtaja Hannele Rämö on törmännyt vuosikymmenten saatossa moniin omakotiasujia askarruttaviin huolenaiheisiin. Jotkut haasteet ratkeavat kotikonstein, mutta toisinaan on parasta turvautua ammattilaisapuun. Murehtimisen sijaan kannattaa pyrkiä selvittämään, onko huoleen todella aihetta.

Useimmiten omakotiasujan huolet heräävät keväällä tai syksyllä. Hannele Rämö kuitenkin muistuttaa, että etenkin vedenpoistojärjestelmien on toimittava kaikkina vuodenaikoina.

”Käytin jo 30 vuotta sitten luennoillani esimerkkiä, että lapsikin ymmärtää sateella käyttää sateenvarjoa ja saappaita”, Rämö kiteyttää. ”Samalla tavalla talon vesikatteen täytyy ohjata vesi pois rakenteista ja perustusten on pysyttävä kuivana ympäri vuoden.”

Murehtiminen ei auta

Tavallisesti asukkaita arveluttavat arkiset seikat. Rämön mukaan yleisimpiä huolia ovat rännien puhtaanapito sekä kattoturvatuotteiden kunto. Rännit täytyy puhdistaa ennen kuin vesi valuu johonkin, mihin se ei kuulu.

Myös lumen kertyminen katoille huolettaa, varsinkin tasakatoilla. Lumi pitäisi poistaa katoilta hallitusti, jotta se ei suojasään aikana kerää painoa ja aiheuta ongelmia.

”Keväisin katoille kertynyt lumi sulaa ja jäätyy. Se voi rikkoa ainakin huopakatteen. Toisaalta lumia itse pudottaessa voi vahingossa vaurioittaa peltikatetta”, Rämö muistuttaa. ”Myös piipun ympäristön ylösnostot sekä läpiviennit voivat siirtyä, jolloin vesi pääsee valumaan hallitsemattomasti yläpohjaan tai asuintiloihin saakka.”

Rämön mukaan turhan murehtimisen sijaan kannattaa varmistaa, että talossa on toimiva poistojärjestelmä, joka ohjaa veden oikeisiin paikkoihin kaikkina vuodenaikoina.

”Kunnon räystäät eivät vielä riitä”, Rämö täsmentää. ”Vesien on valuttava esteettömästi katolta kouruun, joka ohjaa ne syöksytorveen. Sen jälkeen vesi on ohjattava hallitusti pois rakennuksen välittömästä läheisyydestä.

Talvisin kannattaa varmistaa, että sihdit ja sadevesikaivot ovat auki, eikä jäätynyt vesi tuki järjestelmiä ja pakota vettä valumaan rakennusten perustuksille.”

Myös järjestelmien asentamisella on suuri merkitys siihen, että ne toimivat oikein.

”Ripustukset ja kannakkeet tulisi asentaa niin, että ne kallistavat kourut oikeaan suuntaan. Silloin vedet eivät syöksy rännin ohi rakennuksen seinämiin ja perustuksille”, Rämö toteaa.

”Tavallisen pienkiinteistön omistaja ei tule ajatelleeksi kaltevuuskulmia ja esteettömiä valumisia. Rännit ja sadevesijärjestelmät pitää asentaa suunnitellusti, ja se on aina asiantuntijan tehtävä. Kun näen rautalangalla kiinnitetyn rännin, tiedän, että ongelmia on luvassa.”

Kotikonstitkin huojentavat huolia

Rämön mukaan ylimääräistä huolta sadevesijärjestelmien toimivuudesta sekä rakenteiden kuivana pysymisestä voi huojentaa pitkälti kotikonstein.

”Jokainen voi tarkistaa, että rännit eivät ole esimerkiksi poikki tai irti toisistaan. Myös syöksytorvien on oltava kunnolla kiinni rakenteissa, etteivät ne kastele ulkoseinää”, Rämö toteaa.

”Kannattaa pitää huolta, ettei rakenteiden välittömässä läheisyydessä ole kasvillisuutta. Vuorimännyt ja muut pihapuut viihtyvät salaojien läheisyydessä, sillä siellä on tarjolla vettä ja lämpöä. Ne voivat kuitenkin tukkia vesiväylät, ja toisinaan niiden juuret tunkeutuvat jopa perustuksiin.”

Vaikka rakennuksen välittömässä läheisyydessä ei olisi kasveja lainkaan, ne voivat silti aiheuttaa ongelmia.

”Tuuli kuljettaa siemeniä yllättävän kaukaa”, huomauttaa Rämö. ”Olen nähnyt useammassakin rännissä pieniä juhannuskoivun taimia. Siksi orgaaninen maa-aines on pidettävä pois rännistä ja syöksytorvesta.”

Kasvillisuuden lisäksi myös lumikinokset kannattaa sijoittaa mahdollisimman kauas seinustasta ja varmistaa, että sulamisvedet valuvat rakenteista poispäin.

”Maavaraiset perustusratkaisut vuotavat lämpöä ulos”, Rämö kertoo. ”Jos siihen viereen läjitetään lunta, se sulaa perustuksiin.”

Rämö ei suosittele myöskään veden keräämistä tynnyreihin puutarhojen kastelua varten.

”Seinä viereen asetellut tynnyrit ovat riskialtis valinta, sillä ne läikkyvät helposti yli”, hän toteaa. ”Lapevesien määrä on Suomen leveysasteilla hirveän suuri, ja ne kannattaa ohjata sinne, mihin ne kuuluvat. Sade- ja sulamisvesien sisältämät epäpuhtaudetkaan eivät ole kasvimaille suotuisia.”

Milloin kannattaa kutsua ammattilainen avuksi?

Ilmiselvä nyrkkisääntö on, että väärässä paikassa vastaantuleva vesi tai kosteus on aina mahdollinen merkki ongelmista. Ammattilaisen puoleen on kuitenkin hyvä kääntyä jo ennen kuin vesi pääsee rakenteisiin.

”Hyvä aika tarkastukselle on silloin, kun tuotteen kohtuullinen tekninen käyttöikä tulee täyteen”, Rämö toteaa. ”Tietenkään pelkkä ikä ei vielä määritä esimerkiksi vesikatteen kuntoa, mutta se antaa aihetta ainakin kuntotarkastukseen, jolloin tilanne jää asiantuntijan arvioitavaksi.”

Lisäksi vedenpoistojärjestelmien tai kattoturvatuotteiden rikkoutuminen tai puute sekä vesikatteelle esimerkiksi kaatuneista puista aiheutuneet vauriot ovat ammattilaisten heiniä.

”Asiantuntijoiden tehtävä on korjata myös kulkusillat tai tikkaat, jos ne ovat huonossa kunnossa tai jos niiden kiinnikkeet ovat löystyneet tai irronneet”, Rämö täsmentää. ”Tänä päivänä ei enää niin hirveästi ole antenneja tai satelliittilautasia, mutta esimerkiksi aurinkopaneelien kiinnitys ja korjaus on ammattilaisen hommaa.”

Elinkaariajattelu takaa mielenrauhan myös tulevaisuudessa

Monille asukkaille aiheutuu huolta myös ilmasto- ja ympäristöasioista. Rämö korostaa vastuullisuuden ja elinkaariajattelun merkitystä omakotiasumisessa sekä -remontoinnissa.

”Ennen ostopäätöstä kannattaa pohtia, miten jokin uusi tuote käyttäytyy elinkaarensa loppupäässä”, hän muistuttaa. ”Tuleeko siitä ongelmajätettä vai voidaanko se kierrättää? Mihin se viedään ja miten sitä pitää käsitellä? Yleensä nämä asiat tulevat esille, kun vanhaa puretaan, mutta sama ajatus tulisi ulottaa myös uusiin hankintoihin. Moni ajattelee, että kun koti myydään, nämä asiat jäävät jonkun toisen murheeksi. Vastuullisempaa olisi pohtia jo tuotetta tai palvelua hankittaessa, miten ne kestävät ja vanhenevat.”

Toinen keskeinen kodin vastuullisuustekijä on tulisija. Se on hyödyllinen energiakustannusten vähentämisessä sekä sisätilojen lämmittämisessä.

”Poltettavan puun tulee olla puhdasta ja kuivaa, jotta se ei nokea tulisijaa eikä pilaa ulkoilmaa. Roskien polttaminen ei kuitenkaan ole ympäristöystävällistä. Ne täytyy kierrättää asianmukaisesti. Myös tuhkien poisto tulisi hoitaa hallitusti, sillä tuhka saattaa sisältää raskasmetalleja”, Rämö muistuttaa.

”Tuhka toimii myös hyvänä puhdistusaineena tummuneeseen uuninluukkuun”, Rämö vinkkaa lopuksi. ”Kannattaa kastaa kostea talouspaperi tuhkaan ja pyyhkiä sillä lasi puhtaaksi.”