Vehmaisissa sijaitseva vuonna -56 rakennettu rintamamiestalo seisoo ryhdikkäänä vehreiden omenapuiden katveessa. Vaaleine lautaverhoiluineen ja punaisine harjakattoineen se on oiva oman aikakautensa rakennustyylin edustaja. Asuintiloissa on kompakti olohuone ja keittiö, vintille on rakennettu makuuhuoneet ja kellarissa on perinteinen, puulämmitteinen sauna.
Maija Ahtiluoto ja Harri Meskanen muuttivat tähän rintamamiesidylliin kaksi vuotta sitten. Perheeseen kuuluu pariskunnan lisäksi Maijan tytöt sekä uutena tulokkaana parin yhteinen puolivuotias poika. Perhe asui aikaisemmin Tampereen keskustassa kerrostaloasunnossa, jonka neliöt alkoivat tuntua ahtailta varsinkin koronan ja etätöiden aikaan. Haave lisäneliöistä ja elämästä omakotitalossa alkoi tuntua yhä varteenotettavammalta vaihtoehdolta.
Mummola jätti unelman omasta rintamamiestalosta
Maijan mummola oli ollut rintamamiestalossa, ja ehkä sen takia Maija oli koko aikuisikänsä ajatellut joskus itsekin asuvansa sellaisessa. Samoin Harrin isä oli varttunut talossa, joka oli rakennettu Karjalan evakosta tulleiden isovanhempien toimesta, keskelle Hämeen korpimaita. Siksi omakotitalon oston tullessa ajankohtaiseksi pari etsi nimenomaan rintamamiestaloa. Ajankohta talokaupoille vain oli melko haastava.
– Silloinhan kaikki muutkin olivat koronan takia säntäämässä kaupungista omakotitaloihin, joten tarjontaa ei hirveästi ollut. Kaikki vähänkin kiinnostavat kohteet tuntuivat menevän heti kaupaksi, kertovat Harri ja Maija.
Pariskunta tiesi tarkalleen, millaista taloa etsi.
– Peruskuntoisia rintamamiestaloja on tarjolla vähän. Esimerkiksi märkätilat on tavallisesti remontoitu, ja yleensä vielä väärillä materiaaleilla. 70-luvulla taas tehtiin paljon niin sanottuja energiaremontteja ja eristyksiin laitetiin lasikuituvillaa. Tässä talossa eristykset olivat alkuperäiset eli seinien välissä on edelleen sahanpurua. Kellarissa olevat pesutilat ovat samaten alkuperäisessä kuosissa, siellä on betoniseinäinen, puulämmitteinen sauna, luettelee Maija talon ominaisuuksia.
Ulkoisilta puitteiltaan talo oli hyvässä kunnossa, ulkovuoraus oli uusittu vanhaa kunnioittaen ja kattokin oli juuri uudelleen maalattu.
– Heti kun tämän näimme, niin kyllä siinä oli ostohousut jalassa kainaloita myöten, nauraa Harri.
Kaupat tehtiin nopealla aikataululla keväällä -21, ja perhe muutti uuteen kotiinsa heinäkuussa. Kauppojen yhteydessä tehtiin normaalin käytännön mukainen kuntotarkastus, jossa ei tullut esille mitään huolestuttavaa. Toki tarkastuksessa nostetiin esille, että sen ajan taloissa ei yleensä ollut minkäänlaista salaojitusta.
– Tämä tontti on tiivistä savimaata, ja sadekelillä pihaan jäi aina lätäköt seisomaan. Lisäksi kellarin seinissä oli satunnaisesti havaittavissa pientä kosteutta, Harri kertoo.
Kellarissa on saunan ja pesutilojen lisäksi paljon neliöitä, jotka voisi hyödyntää esimerkiksi harrastetilana. Samoin pariskunnan haaveissa siintävät modernimmat pesutilat suihkuineen. Siitä syystä Harri ja Maija päättivät ensi töikseen uusia pihan salaojituksen.
– Eihän noita kellaritiloja ennen kannata uusia, ennen kuin salaojitus on ajan tasalla ja kivijalan kosteussuoja sekä eristys uusittu, Maija perustelee.
Eihän noita kellaritiloja ennen kannata uusia, ennen kuin salaojitus on ajan tasalla ja kivijalan kosteussuoja sekä eristys uusittu.
Tuumasta toimeen
Tarkan markan miehenä Harri punnitsi myös vaihtoehtoa tehdä remontti mahdollisimman pitkälle omana työnä. Harrin isä Juha on kätevä käsistään ja kokenut rakentaja, joten apuja projektiin olisi varmasti ollut saatavilla. Nuoriperhe eli kuitenkin auvoisaa, mutta hektistä lapsiperheen arkea, joten siinä elämäntilanteessa urakka tuntui itse tehtynä ylivoimaiselta.
– Sain kaivuuhommista hyvää esimakua, kun kaivoin lapiolla valokuitua varten kolme metriä pitkän ja puoli metriä syvän ojan. Siinä viimeistään tajusi, miten mahdoton ajatus korkean kellarinsokkelin esiin kaivaminen kovassa savimaassa olisi ollut. Toki harkitsin myös urakan hajauttamista siten, että olisimme ottaneet kaivurin pihaan ja tehneet muun työn talkoilla, mutta sekin olisi vaatinut aikamoista managerointia, Harri tuumailee.
Joten tarkan harkinnan jälkeen päädyttiin Avaimet käteen -urakkaan ja tarjouksia pyydettiin muutamalta taholta. Harri otti yhteyttä myös Vesivekiin, koska oli kuullut sukulaisiltaan hyvää palautetta yrityksestä. Vesivekin edustajan, Dan Ahokkaan auto kaarsikin pihaan heti seuraavana päivänä Harrin soiton jälkeen. Dan touhusi sekä mittaili aikansa pihassa, ja tarjouksesta päästiinkin yksimielisyyteen nopeassa aikataulussa maaliskuun -23 lopulla.
– Sovimme ns. joustavasta toimitusajasta, ja toukokuussa meille ilmoitettiin töiden käynnistyvän tulevalla viikolla. Seuraavana maanantaina aamukahvilla istuessamme huomasimme, että kaivuri saapuikin jo pihaan. Urakka hoitui ripeästi, vain neljässä päivässä. Kaikesta näki, etteivät miehet olleet ensimmäistä kertaa niissä hommissa, Harri kertaa tapahtumia.
Urakka hoitui ripeästi, vain neljässä päivässä.
Kuivempi piha salaojituksen jälkeen
Maija ja Harri kertovat seuranneensa jännittyneenä, mitä kivijalan viereltä paljastuu. Kaikkien yllätykseksi kaivuri nosti esille myös vanhat, savitiiliset salaojaputket, jotka arvatenkin olivat tukossa. Harmittavampi tapaus oli kaivurin kauhasta pudonnut savimöykky, joka lähes katkaisi Harrin kovalla työllä maahan kaivaman valokuidun. Sen Dan lupasi hoidattaa kuntoon Vesivekin toimesta.
Salaojaremontin jälkeen piha on pysynyt selvästi kuivempana rankkojenkin sadekuurojen aikana. Kellaritilojen hyötykäyttöön ottamista voi nyt suunnitella turvallisin mielin. Rintamamiestalossa puuhaa ja nikkaroitavaa riittää, mutta nyt perheessä eletään lasten ja vauva-arjen ehdoilla. Sitä mieltä on selvästikin myös tomera pienimies Maijan sylissä. Hän ilmoittaa äänekkäästi, että nyt saavat remonttipuheet loppua, sillä elämässä on tärkeämpiäkin juttuja. Nimittäin lähestyvä ruoka-aika.