Rintamamiestalon kattoremontti
Rintamiestalot yleistyivät sotien jälkeisessä massiivisessa jälleenrakentamisessa. Ne ovat tänäkin päivänä haluttuja koteja ja voivat olla hyvinkin toimivia sekä terveitä taloja, jollei alkuperäisiä rakenneratkaisuja ole pilattu väärin tehdyillä remonteilla.
Rintamiestalon kattoremontissa on tärkeää huomioida talon olemassaolevat rakenteet. Rintamamiestalojen tyypillisiä puutteita ja ongelmakohtia ovat:
Pyydä kuntotarkastus- Huono tuulettuvuus varsinkin kohteissa, joissa vintti on rakennettu jälkikäteen lämpimiksi asuintiloiksi
- Aluskate puuttuu tai on päre
- Puutteellisesti tiivistetty höyrysulku ja vuotavat läpiviennit
- Pieni eristevahvuus, eristeenä yleensä sahanpuru
- Vuotavat kiinnikkeet katteessa
- Puutteelliset sadevesijärjestelmät ja kattoturvatuotteet
Vino, tuulettumaton yläpohja on yleinen riskirakenne rintamamiestaloissa
Yleisin rintamamiestalon kattorakenteen ongelma liittyy vääriin materiaali- ja rakenneratkaisuihin, joita on käytetty remontoitaessa alun perin kylmiä vinttitiloja asuintiloiksi. Remontin yhteydessä tehty yläpohjan lisäeristys on useimmiten estänyt rakenteiden tuulettuvuuden. Vino, tuulettumaton yläpohjarakenne onkin luokiteltu riskirakenteeksi vuonna 2007. Asianmukainen tuuletusväli alkoi kuulua hyvään rakennustapaan vasta 90-luvulla.
Vinon ja huonosti tuulettuvan yläpohjan riskinä on yläpohjarakenteen laho- tai mikrobivaurioituminen liiallisen kosteuden seurauksena. Kosteusvaurio on voinut aiheutua joko vesikatteen vuotojen seurauksena tai huoneilman kosteuden tiivistyessä kylmiin yläpohjan rakenteisiin. Puutteelliset höyrynsulut lisäävät tätä kondensiokosteuden muodostumista.
Siihen, onko riskirakenne aiheuttanut katolle vaurioita, vaikuttaa myös vinon katon osuus sisätiloissa. Mitä pidempi sisäkaton vino lape on, sitä suurempi riski on. Samaten katon jyrkkyys vaikuttaa katon luontaiseen tuulettuvuuteen, mitä jyrkempi katto, sitä suurempi on painovoimainen ilmankierto tuuletusväleissä.
Mitä tulee huomioida rintamamiestalon kattoremontissa?
Rintamamiestaloihin on vuosikymmenien ja tehtyjen remonttien myötä muodostunut monenlaisia kattorakenteita, jotka tulee tutkia ja huomioida remonttia suunnitellessa.
- Rintamamiestalojen katot on pääsääntöisesti jo remontoitu, ja kertaalleen uusitutkin katot ovat elinkaarensa päässä.
- Ennen katon remontointia on erittäin tärkeää tehdä kattava kuntokartoitus, jossa varmistetaan yläpohjan tuulettuvuus ja rakenteiden kunto. Näiden pohjalta valitaan oikea rakenneratkaisu.
- Vesivek käyttää rintamamiestaloissa kolmois- tai jopa neloispystyrakennetta, joilla varmistetaan riittävä ilmankierto uuden vesikatteen alla.
Rintamamiestalon kattoremontin kuusi vaihetta:
- Kuntokartoitus ja sen pohjalta uuden katon suunnittelu
- Rakennustelineiden pystytys
- Vanhan katteen purku, aluskatteen aukotus ja mahdolliset lahovauriokorjaukset
- Alemman pystylaudan + aluskatteen asennus
- Läpivientien tiivistäminen ja ylemmän pystylaudan asennus
- Vaakaruoteiden asennus ja katon oikaisu
- Uuden katteen asennus
- Sadevesijärjestelmän ja kattoturvan asennus
Mikä on rintamiestalon kattoremontin hinta?
Remontin kustannuksiin vaikuttaa moni tekijä, mm. katon pinta-ala, läpivientien määrä, katemateriaali, sadevesijärjestelmän ja kattoturvatuotteiden määrä ja laatu, katon vaatima tuulettuvuusratkaisu, mahdollisten lahovauriokorjausten määrä, jne. Keskimääräinen hinta rintamamiestalon kattoremontille on noin 17 500 – 22 500 euroa.
Lue lisää kattoremontin hinnan määräytymisestä.
Rintamamiestalon katon erityispiirteet remontin kannalta
Rintamamiestalot olivat 1,5-kerroksisia ja vesikatto lähes poikkeuksetta jyrkkä harjakatto. Katemateriaalina oli yleensä pelti, jonkin verran käytettiin myös betonitiili- tai huopakatetta. Katteen kiinnittämiseen käytettiin nauloja, jotka tavallisesti jossain vaiheessa alkoivat vuotaa tiivisteiden hapertuessa. Sadevesijärjestelmä ja kattoturvatuotteet on tavallisesti lisätty vasta jälkeenpäin.
Aluskatetta ei rakentamisaikaan käytetty. Höyrysuluksi asennettiin tervapaperi, mutta sen tiivistäminen oli usein puutteellista. Eristevahvuudet olivat pieniä ja eristeeksi laitettiin sahanpurua ym. orgaanista ainesta. Katteen mahdolliset vuodot ja kondensiokosteuden nousu yläpohjaan eivät välttämättä muodostuneet ongelmaksi, niin kauan kuin vintti oli avonaista, kylmää tilaa ja tuuletus toimi. Lisäksi kosteusrasitus huonetiloista oli varsin pieni, koska taloissa ei ollut sisäsaunaa ja suihkua.
Ylin kerros on tavallisesti remontoitu asuinkäyttöön vasta myöhemmin. Remontin yhteydessä asennettu lisäeristys heikensi tuuletusta, jolloin ongelmia yleensä ilmeni. Aikaisemmin riittävän ilmaraon merkitystä vesikatteen alla ei ymmärretty, ja yläkerran huonekorkeus pyrittiin maksimoimaan tuuletusraon kustannuksella. 40¬–50-luvun taloissa rako oli yleisesti vain 0–20 mm.
Ota yhteys, takuulla vastataan
