Kun vakuutusyhtiö If tutki 15 000 kotivakuutusasiakkaan omakotitalon, ulkopuolelta tulevan kosteuden hallinnassa paljastui puutteita jopa 65 % kohteista. Tarkastuksissa havaittiin mm. väärin tehtyjä sokkelin vierustäyttöjä, huolimattomasti asennettuja syöksytorvia ja tukkoisia rännejä. Yleisin virhe, ja myös vakava sellainen, oli patolevyn puuttuminen 40 % kiinteistöistä.
Mikä on patolevyn tehtävä?
Patolevy on nystyräinen, muovinen levy, joka asennetaan sokkelia eli kodin kivijalkaa vasten. Sen tehtävä on estää maaperässä olevan kosteuden imeytyminen sokkeliin. Nystyröiden ansioista levyn ja sokkelin väliin jää ilmarako, mikä mahdollistaa sokkelin hengittävyyden. Lämmin sokkeli haihduttaa ulospäin kosteutta, joka tiivistyy patolevyn nystyröihin ja valuu siitä salaojiin.
Patolevyn vierusta täytetään karkealla salaojasoralla, mikä muodostaa perustusten viereen kapillaarikatkon. Kapillaarikatko tarkoittaa nimensä mukaisesti veden kapillaarisen siirtymisen katkaisemista. Vesi liikkuu kapillaarisesti ylös, alas ja sivusuuntaisesti materiaalin huokosalipaineen vaikutuksesta. Tyypillisessä kapillaari-ilmiössä vesi nousee vesilasiin kastetussa paperipalassa ylöspäin.
Toimiva salaojitus on monen tekijän summa
Patolevy on siis olennainen osa salaojajärjestelmää, jonka tehtävä on pitää kotiemme alapohjarakenteet kuivina. Salaojajärjestelmä toimii siten, että vesi tihkuu ympäröivästä maasta salaojaputkeen putken kuoressa olevien reikien läpi.
Vesi virtaa putkea pitkin joko sadevesiviemäristöön, imeytyskenttään tai avo-ojaan. Vielä 70-luvulla myös sadevedet saatettiin johtaa salaojaputkistoon, mutta se on nykymääräysten vastainen tapa ja riskirakenne. Salaoja- ja sadevesiputkistojen on ehdottomasti oltava toisistaan erillisiä järjestelmiä.
Toimiva salaojajärjestelmä on monen tekijän summa, jossa yhdenkin lenkin pettäminen voi johtaa ongelmiin. Huonosti tehty salaojitus voi olla kodille jopa haitallinen.
Jotta salaojitus toimii oikein, tulee seuraavien tekijöiden olla kunnossa:
- oikeaan korkeuteen asennetut, laadukkaat salaojaputket
- kapillaarisoratäyttö
- suodatinkangas
- oikein asennettu patolevy
- riittävä routaeristys
- oikeat maanpinnan kaadot
- toimiva sadevesijärjestelmä ja -viemäröinti
- salaojavesien johtaminen oikein pois pihamaalta
- salaojien tarkastuskaivot
Nykyiset salaojitusta koskevat rakennusmääräykset tulivat voimaa 90-luvun lopulla. Eli jos kiinteistö on rakennettu ennen sitä, on hyvä tutkituttaa salaojituksen ja perustusten kunto. Täytyy myös muistaa, että salaojituksen tekninen käyttöikä on 30-40 vuotta.
Mitä puutteellisesta salaojituksesta seuraa?
Jos kiinteistössä ei ole toimivia salaojia ja jos sokkelia ei ole suojattu patolevyllä, maaperän kosteus imeytyy sokkeliin kuin pesusieneen. Ja sokkelista taas eteenpäin kodin alapohjarakenteisiin, jos niissä ei ole asianmukaista kosteussulkua.
Kosteusvauroiden riskiä lisää huomattavasti, jos kiinteistö on aikanaan rakennettu hienojakoiselle maaperälle ilman kapillaarisoratäyttöä. Vielä 90-luvullakin talojen perustusten alle ja salaojituksiin ajettiin sekalaista, saatavilla olevaa maa-ainesta, usein käytettiin hienojakoista hiekkaa. Mitä hienojakoisempaa maa-aines on, sen paremmin se sitoo itseensä vettä.
Toisaalta vaikka kodissa olisikin puutteellinen salaojitus, sen perustukset voivat olla täysin kuivat ja terveet, jos maaperän olosuhteet ovat muutoin suotuisat.
Salaojat ovat piilossa – siksi ne helposti unohdetaan
Kodin home- ym. rakennevauriot ja niistä aiheutuvat sisäilmaongelmat ovat seurausta kosteuden jäämisestä väärään paikkaan ja liian pitkäksi aikaa. Suurin kosteusrasitus tulee nimenomaan maaperästä, joten toimivalla salaojituksella on tärkeä tehtävä kodin rakenteiden suojaamisessa.
Salaojat jäävät kuitenkin edelleen liian vähälle huomiolle – monestakin syystä. Koska salaojat ovat katseelta piilossa, ne myös helppo unohtaa.
Alapohjarakenteissa mahdollisesti muhiva kosteus saa silloin tehdä tuhojaan pitkään, ennen kuin vaurio antaa itsestään merkkejä esimerkiksi tunkkaisena sisäilmana tai sokkelin muutoksina. Siinä vaiheessa rakenteet ovat voineet vaurioitua jo pahoin ja edessä on kallis remontti.
Siksi salaojien tarkastuskaivoon kannattaa kurkata ainakin keväisin ja syksyisin, siellä vesi ei saa nousta salaojaputkien yläpuolelle. Jos tarkastuskaivoja ei ole, sokkelin muutokset (härmä, halkeamat, kasvustot) viittaavat ylimääräiseen kosteuteen.
