Entisaikojen hartiapankkirakentamisen aikaan kotien rakennuspaikaksi valittiin korkealla sijaitsevat kuivat tontit, mutta 70-80-luvuilla ongelmat kärjistyivät. Jos kodin kivijalka rakennetaan saviseen maahan ja täyttö tehdään hiekalla, lopputuloksena perustukset saattavat kellua suoranaisessa vesialtaassa.

Saviset ja kosteat rakennuspaikat aiheuttivat ongelmia

Asuinrakentamisen kiihtyessä 70-, 80- ja 90-luvuilla tonteiksi kelpasivat heikkolaatuisemmatkin rakennuspaikat. Asuinalueiksi kaavoitettiin mm. entisiä peltomaita, joissa maaperä saattoi olla hyvinkin saviperäistä ja kosteaa.

Vielä 90-luvullakin talojen perustusten alle ja salaojituksiin ajettiin sekalaista, saatavilla olevaa maa-ainesta, usein käytettiin hienojakoista hiekkaa. Mitä hienojakoisempaa maa-aines on, sen paremmin se sitoo itseensä vettä.

Ennen 2000-lukua kosteudenhallintaratkaisut puutteellisia

Varsinkin 70- ja 80-luvuilla energiakriisin vaikutuksesta rakennettiin paljon asuintaloja ns. valesokkelirakenteella, mikä on myöhemmin todettu riskirakenteeksi. Energian säästämiseksi koteja myös lisäeristettiin ja tiivistettiin, mikä teki monista alun perin toimivista rakenteista hengittämättömiä ja siten alttiita kosteusvaurioille.

Myös salaojitus on ennen 2000-lukua rakennetuissa kiinteistöissä usein puutteellinen. Hienojakoinen maa-aines yhdistettynä riskialttiisiin perustusten rakenteisiin ja puutteellisiin salaojiin aiheuttaa vääjäämättä jossain vaiheessa kosteusvaurioita alapohjarakenteisiin.

Toisaalta vaikka kodissa olisikin riskirakenteita tai puutteellinen salaojitus, sen perustukset voivat olla täysin kuivat ja terveet, jos maaperän olosuhteet ovat muutoin suotuisat.

Kapillaarikatko estää kosteuden nousun alapohjarakenteita vasten

Tämän päivän rakennusmääräysten mukaan kaikkien maata vasten tehtyjen rakenteiden alla ja vieressä tulisi olla kapillaarisen kosteuden nousun ehkäisevä kapillaarikatko. Tavallisimmin kapillaarikatkona käytetään riittävän karkearakeista kapillaarisoraa.

Kapillaari-ilmiöstä on kyse, kun kastaa paperin kulman vesilasiin ja vesi nousee paperia pitkin ylöspäin.

Kostea sokkeli pakkasrapautuu

Jos perustuksia ei ole suojattu anturan alapuolelle ulottuvalla patolevyllä, maaperän kosteus imeytyy sokkeliin kuin pesusieneen. Ja sokkelista taas eteenpäin kodin alapohjarakenteisiin, jos niissä ei ole asianmukaista kosteussulkua.

Pakkasrapautumisella tarkoitetaan jäätyvän ja laajentuvan veden aiheuttamaa kivijalan halkeilua ja rikkoontumista.

Toimiva salaojitus pitää kodin alapohjarakenteet kuivana

Jos oma kotitalo on aikoinaan rakennettu epäsuotuisalle maaperälle, ei maa-aineksen vaihtaminen kapillaarisoraan rakennuksen alta jälkikäteen luonnollisesti onnistu. Salaojituksen toimivuus on tällöin ehdottoman tärkeää.

Nykymääräysten mukainen salaojitus käsittää seuraavat tekijät:

• oikeaan korkeuteen asennetut, laadukkaat salaojaputket
• kapillaarisoratäyttö
• suodatinkangas
• oikein asennettu patolevy
• riittävä routaeristys
• salaojien tarkastuskaivot

Lisäksi pihamaalla tulee huolehtia seuraavista seikoista:

• oikeat maanpinnan kaadot
• toimiva sadevesijärjestelmä ja -viemäröinti
• salaojavesien johtaminen oikein pois pihamaalta